Petreliuksen puolen miljoonan kultamarkan lahjoitus kaupungin "kaunistamiseen" herätti välittömästi koko maan laajuisen huomion, erityisesti taidepiireissä. Rahaston suuruus oli ainutlaatuinen. Turun historiallisen museon johtaja W von Konow kirjoitti " taiteilijat voisivat elää kuin renesanssin kevätpäivinä Firenzessä, missä Medicin anteliaisuus takasi taiteilijoiden kultaiset  päivät". Hän ehdotti Kupittaan puistoon suurta monumenttia, Eerik Pyhää ja Henrik-piispaa kastamassa suomalaisia, Juhana herttuan patsasta linnan puistoon sekä patsasta Pyhästä Yrjänästä taistelemassa lohikäärmettä vastaan Yrjänän aukiolle (Uusitalo s. 468).

Petrelius oli luultavasti saanut idean Göteborgista. Kauppias Charles Lindberg oli vuonna 1908 lahjoittanut  testamentissa yli kaksi miljoonaa kruunua Göteborgin kaupungille sen koristamiseen.

Turun kaupunki halusi myös kunnioittaa lahjoittajaa ja antoi Petreliuksen "suojatin" Felix Nylundin tehtäväksi toteuttaa Samppalinnanmäelle Äiti ja lapsi patsaan.

Samainen Nylund ideoi myös Samppalinnanmäelle kreikkalaisen tyylin mukaisen pyöreän veistoshallin. Suunnitellun rakennuksen halkaisija olisi 25 metriä ja se rakentuisi 7 metriä korkeista graniitista halkaistuista joonialaisista pilareista. Halliin hän hahmotteli sijoitettavaksi pronssiin valettuja veistoksia. Samppalinnan ravintola oli määrä siirtää rannemmaksi ja sen paikalle oli tarkoitus rakentaa valtaisa suihkulähde, jonka luota lähtisi ylös mäelle monumentaalinen portaikko. Portaikkoa reunustaisi rakennukset, joiden fasaadeina olisi kreikkalaiset pylväiköt.

Testamentin toimeenpanokomitea

Testamentissa säädettiin, että toteutusta varten oli perustettava komitea, jota hoitamaan "suvainnevat Turun kaupungin valtuusmiehet valita neljä ruotsinmielistä henkilöä ei-sosialisteja, ja nämä viidennen". Komitea aloitti toimintans helmikuussa 1912 puheenjohtajanaan johtaja C von Heineken.

Ensimmäinen toimenpide testamentin tahdon toteuttamiseksi oli suunnittelukilpailu Petreliuksen toivomanmonumentaalisen suihkulähteen ideoimiseksi.

Ensi vaiheessa oli tavoite suihkulähteen paikanja sen lähiympäristön suunnitteluj. Kilpailu herätti tavatonta kiinnostusta maan arkkitehti ja kuvanveistäjäpiireissä ja siihen tuli yli kolmekymmentä ehdotusta.

Ensimmäistä palkintoa ei kuitenkaan jaettu. Kaksi toista palkintoa saivat Armas Lindgrenin "Petreliuksen terassi" ja kuvanveistäjä Emil Vikström ja arkkitehti Fr. Strandell työllä "Bruhl`n terassì".

Toinen vaihe oli itse suihkulähteen suunnittelukilpailu, jonka komitea päätti julkaista vuonna 1915.

Kilpailu herätti taas suurta huomiota ja ensimmäisen palkinnon sai Gunnar Finne työllä "Kross", myös mm. Viktor Janssonin ja Bertel Nilssonin työ palkittiin.

Kilpailussa tehtyjä ehdotuksia ei kuitenkaan koskaan voitu toeteuttaa käytännössä. Taustalla oli nopeasti huononevat poliittiset olot ja sen myötä tapahtunut voimakas rahan arvon aleneminen. Testamentin reaaliomaisuus oli muutettu rahaksi ja kun rahan arvo laski kymmenenteen osaan alkuperäisestä oli kunniainhimoiset hankkeet korvattava vaatimattomimmilla suunnitelmilla.

Olojen rauhoituttua Suomen itsenäistymiseen johtaneiden tapahtumien jälkeen komitea aloitti jälleen toimintansa ja ensimmäiseksi päätettiin toteuttaa suihkulähde kirjastotalon eteen. Sen saivat tehtäväksi professori Armas Lindgren ja kuvanveistäjä Gunnar Finne ja se valmistui keväällä 1924.

Samppalinnan tuulimyllyn pelastaminen  oli myös Petreliuksen komitean ansiota. Mylly oli myrskyssä menettänyt siipensä ja oli vaarassa joutua puretuksi, kun komitea päätti rahoittaa myllyyn uudet siivet.

Seuraava kohde oli taiteilijoiden R.W.Ekmanin ja Victor Westerholmin muistomerkit taidemuseon eteen. Komitea tilasi rintakuvat Wäinö Altoselta. Niitä kannattaviin pylväisiin oli tarkoitus hakkauttaa:

Banbrytaren inom Finlands konst

Robert Wilhelm Ekman

Suomen taiteen uranuurtaja

sekä

Konstnären och konstens väktare

Victor Westerholm

Taiteilija ja taiteen vartija

Niiden pystyttämiseen liittyi ajalleen tyypillinen episodi. Komitea oli kaavaillut muistomerkkeihin ruotsinkielisen tekstin ennen suomenkielistä, koska molemmat taiteilijat olivat ruotsinkielisiä. Seurauksena oli aitosuomalaisten voimakas protestointi ja kaupungille lähetettiin kirjelmä, jossa vaadittiin suomenkielistä tekstiä ennen ruotsinkielistä. Vuosia jatkuneen riidan jälkeen päädyttiin kompromissiin ja muistomerkkeihin hakattiin ainoastaan nimet ja vuosiluvut. Muistomerkit vihittiin kaikessa hiljaisuudessa 4 tammikuuta 1927 Victor Westerholmin syntymäpäivänä.

Seuraava kohde oli intendentti Axel Haartmanin esittämä muistomerkki Turun paloa edeltävästä tuomiokirkkoa ympäröivästä kirkkokorttelista.

Työ tilattiin taiteilija Bruno Aspelinilta ja paljastettiin keväällä 1927 Brahen puistossa. Muistomerkissä on graniittinen jalusta, jonka päällä pronssinen laatta. Siinä on kuvattu kadunnimineen tuomiokirkon ympäristö 1750-luvun kartan mukaisesti. Keskellä valua on tuomiokirkon pienoismalli. Jalustan päässä on pronssinen reliefi, joka kuvaa vanhaa siltaa ja siltapaviljonkia.

Muillakin muistolaatoilla komitea pyrki edistämään vanhan Turun tuntemusta. Läntinen rantakatu 9 seinälle tuli vanhansokeritehtaan sijaintia kuvaava laatta ja ruotsinkielisen klassisen lyseon seinälle jokirantaan pronssilaatta, jossa on kuvattu ko. kortteli ennen Turun paloa.

Komitea halusi myös kunnioittaa nuorena kuollutta runoilija Josef Julius Weckselliä ja tilasi muistopatsaan Yrjö Liipolalta. Patsas valmistui vuonna 1933, mutta pystytettiin pitkien riitojen jälkeen vasta v.1936 Åbo Akademin kirjaston edustalle. Sille ei millään tahtonut  löytyä sopivaa paikkaa; tuomiokirkon ympäristöä ei haluttu pilata liian monilla patsailla eikä Daniel Hjortin kirjoittajan muistomerkkiä haluttu Linnan puistoonkaan (Uusitalo s.126).

Yksi viimeisimpiä rahaston kustantamia kohteita oli Petreliuksen satavuotissyntymäpäivän kunniaksi lyöty muistomitali, jonka Felix Nylund suunnitteli.

Lähteet: Pääasiallinen lähde on Otto Anderssonin Petreliuksen satavuotissyntymäpäivän kunniaksi kirjoittama muistokirjoitus/Åbo Akademi 1935. Lisäksi Sinikka Uusitalo Turun kaupungin historia 1982