Ruissalo on tammimetsien peittämä noin peninkulman pituinen vehreä ja viljava saari  Turun edustalla. Se oli Ruotsin vallan aikana  kruunun omistama metsästysalue, jonka tammimetsiä hyödynnettiin  myös laivanrakennuksen raaka-aineena.

Vuonna 1845, 20 vuotta Turun Palon jälkeen  keisarillinen senaatti päätti luovuttaa Ruissalon Turun Kaupungille. Tästä alkoi kiihkeä huvilarakentamisen kausi, joka jatkui aina vuosisadan loppuun asti. Lähes kaikki merkittävät "suurporvarit" Rettigit, Dahlstömit, Junneliukset ja Petrelius rakensivat saarelle kesänviettopaikkansa.

 Ruissalon palstalle 35  rakennettiin vuonna 1884 "villa Torp". Sen piirsi  hovioikeudenkanslisti M.Paqvanille insinööri Hugo Neuman.

Huvila edustaa rakennusajalleen poikkeavaa uutuutta, sillä huvila on lautarakenteinen. Palovakuutuksessa sanotaan, että se on rakennettu "moderniin tyyliin".Toinen uutuus oli ylettömän runsaat lehtisahaukset. Koko merenpuoleinen julkisivu sekä eteläsivu on lehtisahauksin koristeltua verantaa.

Rakentamista seuraavana vuonna huvila siirtyi kauppaneuvos Petreliuksen omistukseen, joka alkoi kutsua huvilaa nimellä "Villa Gustafsberg". Huvila säilyi  Petreiuksen suvun omistuksessa aina vuoteen 1918 asti, jolloin se siirtyi liikemies Kustaa Nikanderin omistukseen. Vuonna 1979 omistus siirtyi Jalavien suvulle.

Huvila sijaitsee meren rannassa kauniilla etelärinteellä, minkä keväisin peittävät sinivuokot, kiurunkannukset ja kevätesikot.

Vaikka huvilan alkuperäisestä irtaimistosta ei ole säilynyt kuin osia, on huvila muuten säilytetty alkuperäisessä asussaan toisin kuin useat muut Ruissalon vanhat villat, jotka on muunnettu ympärivuotiseen asumiseen ja remontoitu talvilämpimiksi. Värilliset ikkunat, osa tapeteista, puiset koristeleikkaukset ja vanhat valokuvat luovat ilmapiirin, jossa voi aistia 1800-luvun "herrasväen" kesänviettotunnelman.

Petrelius perheineen n.1890. TMM

Ruissalon huvila oli Petreliukselle rakas. Siellä hän vietti kaikki kesänsä. Vaikka ensimmäinen silta Ruissaloon rakennettiin jo 1850-luvulla, niin pääosa liikenteestä kaupunkiin hoitui vesitse. Joka aamu odotti Petrelius laiturillaan "aamulaivaa", jossa hänellä oli paikka yläkannella. Konttoriajan päätyttyä hän palasi huvilalleen samalla täsmällisyydellä.

Ruissalossa Petrelius omistautui mieliharrastukselleenn kalastukselle. Pitkäsiima ja onki antoivat runsaan kuha, hauki ja ahvensaaliin.

Petreliuksen huvila toimi myös lukuisten juhlien tyyssijana. Niihin kuului oleellisena osana ilotulitteet, joiden sytyttämisen Petreliuus itse aina halusi hoitaa. Joskus tilaisuudet olivat erityisen juhlallisia, kuten 11 elokuuta 1900, jolloin Petrelius halusi juhlistaa Turkuun tulonsa 50-vuotispäivää kutsumalla Ruissaloon 50 vierasta, Tätä muistorikasta juhlaa kuvaa Åbo Tidning seuraavasti:

Kun paisti tarjoiltiin, kohotti isäntä samppanjamaljan ja ilmaisi  ilonsa siitä, että oli voinut saavuttuaan Turkuun 14-vuotiaana poikana, toimia valitsemassaan ammatissa ja saanut nauttia ystävällisyydestä ja kunnioituksesta. Lausuttuaan kiitoksensa läsnäoleville turkulaisille vieraille, nosti hän maljan Turulle ja ilmoitti tämän juhlapäivän kunniaksi lahjoittavansa 25000 mk Turun Ukkokodille, 25000 mk Hemmet vanhainkodille Porissa sekä 10000 mk John Barkerin puuvillakutomon työläisten eläkekassalle

Vakituisia kesävieraita Ruissalossa olivat taiteilijat Felix Nylund ja Edvin Lyden, joista jälkimmäinen on maalannut huvilassa useita muotokuvia Petreliuksen perheestä. Edvin Lyden maalasi myös huvilan pyöreitä lämmitysmuureja ympäröiviin peltikuoriin "freskot", jotka 50-luvulla irrotettiin ja myytiin antiikkikauppaan.